Kaiken Alku osa 2
Ja sieltä se yksi oksa huitaisi päähäni heti seuraavana päivänä.
Sammakosta asiaa
Tiedättekö sen kuvauksen, jossa sammakko laitetaan vedellä täytettyyn kattilaan? Veden ollessa haaleaa sammakko on kattilassa mielellään. Kattila siirretään liedelle ja vettä lämmitetään pikku hiljaa. Kestää todella pitkään kunnes sammakko tajuaa hypätä sieltä pois. Olen aina ajatellut tämän kuvaavan meitä itseämme hitaasti muuttuvissa olosuhteissa. Tilannetta sivusta seuraava huomaa muutoksen helpommin kuin kattilassa oleva itse.
Universumiin luotuja
Kuten aikaisemmassa artikkelissa (Kaiken Alku osa 1) totesin, on sammakko ja kattila luotu pohjimmiltaan yhdestä ja samasta asiasta. Jostain maagisesta alkulähteestä. Siitä on siis muotoiltu jokainen alkuaine, eläin, molekyyli, atomi, planeetta, linnunrata, galaksi, maailmankaikkeus ja universumi. Eli nämä kaikki asiat ovat luotuja. Nykyään monet New age (eli uushenkisyys) opettajat puhuvat universumista ja sen kanssa synkkaamisesta. Siitä kuinka universumi antaa kaiken mitä siltä pyydät. Mutta miksi pyytää toiselta luodulta? Eikö olisi parempi pyytää suoraan siltä joka nekin teki?
Sana joka ei sopinut suuhun
Ensi viikolla perustelen teille enemmän sitä kuinka jokainen elämässämme oleva asia on pieni ihme (laitan tähän linkin kunhan se on julkaistu). Nyt jatkan kuitenkin tänään kokemani ahaa-elämyksen selittämistä. Sillä mikä kaiken loi. Jälleen paremman termin ja paremman tiedon puuttuessa on sanottava Jumala. Lakkasin pyytämästä universumilta vinkkejä ja ohjausta meditoinnin avulla. Sen sijaan aloin pyytämään ohjausta suoraan Jumalalta. Mikä muuttui samantien oli yllättävää. Aloin saamaan vastauksia ja selkeitä ohjeita nopeasti. Elämä täyttyi kaipaamallani rauhalla ja selkeydellä. Lähes päivittäin koen käsittämättömiä pieniä ihmeitä. Enkä voi muuta kuin olla kiitollinen tästä.
Mihin sitä pitäisi siis uskoa
Tältäkö tuntuu tulla nähdyksi?
“Oletko tullut uskoon?” joku kysyi varautuneena. Koomista sinäänsä, hän kuului kirkkoon ja minä en. En tiedä mitä vastaisin, sillä en koe koskaan olleeni “ulkona uskosta”. Olen aina uskonut johdatukseen, enkeleihin ja ihmeisiin. Olen uskonut energioihin, chakroihin, elämän tarkoitukseen sekä manifestointiin. Toki, nyt koen kulkeneeni koko ympyrän ja palanneeni ns alkulähteelle. Huvittavinta on kuinka olette saaneet tämän vuoden seurata matkaani omaan sieluuni, kenenkään tietämättä päämäärää. Kuinka olen kehottanut teitäkin karsimaan maailman lisäämiä kerroksia itsestänne. Osalle ei ole varmastikaan yllättävää, että löysin lopulta Jumalan. Minulle itselleni se oli. Noin kolme sekunttia, kunnes nauroin katketakseni, sillä se käy järkeen. Tänne kuulun. Tässä olen. Minä. Täynnä kiitollisuutta, rakkautta ja iloa.
Vanha minä kaipaisi tätä
Olen tosiaan edelleen minä. Luotan vain itseeni entistä enemmän. En vieläkään pidä tuputtamisesta, enkä vieläkään ajattele että kaikkien pitää olla samanlaisia. Ei maailmaa niin ole rakennettu. Olen edelleen avoin ja utelias. En todellakaan kuvittele tietäväni Kaiken tarkoitusta tai mitään absoluuttista totuutta. Tai niin… Eikös se vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen olekin 42. Ainakin jos Douglas Adams:lta kysytään. Mitä tästä kaikesta seuraa tulevaisuudelle, paha sanoa. Ei auta kuin katsoa. Ja Uskoa.
Innokkaana ja uteliaana tulevaan kesään.
Kukoistetaan yhdessä, kukin omana itsenämme 💖
Kuki ❤️
PS. Tiedän monen käsittävän sanan ‘universumi’ jonain taivaallisena alkulähteenä. Itse käytän tästä lähtien sanaa Jumala. Universumi on mielestäni jotain kaiken kattavaa, jotain joka on luotu.
Follow
