Kaiken Alku - Osa 3
Näin näitä kertyy. Lisää oksia samaan puuhun.Tämän innosti kommentti siitä kuinka Haastavia instagramissa esittämäni Kiitollisuushaaste-päivät ovat. Ja kuinka ollakaan näkemykseni tukee myös Kaiken alkua. Sitä kuinka “loppujen lopuksi jotakin oli joskus täytynyt syntyä tyhjästä…” kuten osassa nro 1 kerron.
Joten tuumasta toimeen
Tätä on helpompi avata esimerkein kuin syvällisen filosofoinnin avulla. Jokainen meistä on todennäköisesti tällä hetkellä kontaktissa jonkinlaiseen kankaaseen. Katsopa sitä hetki ja mieti mitä kaikkea on vaatinut, jotta se on saatu siihen missä se on nyt.
Mistä sinä sait sen? Ostitko sen jostain, tuliko se lahjana..? Mistä se sinne tuli? Missä se ommeltiin nykyiseen muotoonsa? Mistä se on valmistettu? Missä ne raaka-aineet tehtiin? Missä ne tuotettiin? Kuka ne pakkasi joka välissä? Jos kyseessä on luonnonmateriaalia, kuka sen keräsi, kasvatti, miten, kuinka istutti, mistä siemenet tulivat..?
Kuinka monta mutkaa
Kuinka monia käsiä onkaan vaadittu, että sait sen itsellesi. Tuntuuko yllättäen käsittämättömän pitkältä ajalta jonka prosessi on vaatinut? Silti siinä se on. Kaikista maailman mahdollisista muuttujista, siinä se nyt on. Auttamassa sinua. Sinulla. Ei esimerkiksi täällä minulla tai muilla tätä lukevilla, vaan Juuri Sinulla.
Suomalaiset rakastavat kahvia
Joten toistetaanpa tämä sama harjoitus kahvikupillisen kanssa. Kahvipavut, pakkaus, suodatinpussit tai -järjestelmä, kahvinkeitin kaikkine osineen, vesi, maito tai kerma tai vegaaninen vastaava… Niin joo, pitäähän sille mukikin olla. Tiedätkö muuten mistä raaka-aineista keraaminen muki valmistetaan? Jokainen kahvikupillinenkin vaatii siis lukuisia pieniä ihmeitä. Puhumattakaan siitä ihmeestä jota kofeiiniksi kutsutaan. Joka kuiskii korvaasi pystyväsi seuraavan 45 minuutin aikana mihin tahansa. (Pieni välikommentti - siitä kuinka olen luopunut kahvista ja kofeiinista. Sokerikoukku tuli tilalle ja sitä nyt sitten vierotellaan kivasti kesän kunniaksi.)
Kuinka olla löytämättä kiitollisuutta
Varastaen mummojen opetuksen: jokainen aamu on ihme. Nykyään pidän pienoisena ihmeenä, jos satun yllättäen kuolemaan rauhallisesti nukkuessani (se mihin mummot kommentillaan viittaavat). Sen sijaan olen jalostanut mummuni oppia aamurutiineihin. Siihen kun avaan verhot ja näen ulos luontoon. Upeaa! Siellä kulkee joka aamuiset samat koirien ulkoiluttajat sekä työmatkalaiset metsän reunustamaa tietä pitkin. Aamupalan ääressä on useampanakin aamuna tullut kiiteltyä onneaan maistuvasta juustosta sekä tuoreista hedelmistä. En valmista kumpaakaan edes itse! Silti elämäni on pullollaan näitä ihmeitä.
Joko alat saamaan jutun juuresta kiinni?
Meinasin kirjoittaa tähän kommentin mummuni sotamuistoista, mutten usko meidän tarvitsevan mennä edes niin pitkälle. Riittää että vedämme henkeä ja keskitymme ihmettelemään sitä kuinka tuossakin pienessä ilmamassassa oleva happi siirtyikin keuhkoistamme verenkiertoon. Ja kuinka pienessä ajassa se tapahtui! Täysin automaatiolla. Ilman meidän valvontaa. Me olemme ihmeitä. Meidän ympäristömme on täynnä ihmeitä.
Kiitos siitä ihmeestä, että olet siellä laitteellasi lukemassa tätä ✨
Minä kiitän Jokaisesta teistä 💖
Kun huomaat itsesi tänään mistä tahansa heijastavasta pinnasta, huomaa sen ihme ja heitä hymy sille ihmeelle joka sieltä tuijottaa. Tänään on lupa ihmetellä ja Kukoistaa 🍀
