Kaupunkilaisen herätysliike

Heräsin tapani mukaan aamulla aikaisin tekemään joogaa. Onhan maanantai ja uusi upea viikko edessä. En siinä vaiheessa ajatellut, että on myös pyhäpäivä, Loppiainen. Koko Suomi ei tänään noussutkaan töihin, vaan kaupat palvelevat sunnuntai aukiolojen mukaan. Mistä tämä tuli sitten mieleen seesteisen yin-joogan tahdissa?

Asun kaupungissa kerrostalohuoneistossa, kuten arviolta 40% meidän väestöstä. Vuosikausia etunani on ollut samat naapurit, olen oppinut heidän rytminsä ja he varmasti minun. Toisinaan hukkaan ajan tajun ja saatan aamu kuudelta siirrellä kalusteita sisustuskärpäsen purtua. Pahoittelen! Puolustuksekseni sanottakoon, että teen sen yleensä hiljaa sillä koitan muutenkin säästää lattioita ja minimoida turhan metelin.

Asun kiinteistön yläkulmassa ja näin ollen kärsin hyvin vähän kerrostaloille tyypillisestä tausta metelistä. Vain yksi seinänaapuri. Ympäristöäni on pehmennetty kalusteiden sijoittelulla, matoilla, verhoilla sekä muilla tekstiileillä, kuten lahjaksi saadulla makrame-taideteoksella. Tänä aamuna kuitenkin havahduin uudelle tasolle.

Yin-joogaa, makaat lattialla rentouttaen kehoasi heitettyäsi jalkasi puolelta toiselle. Vedät syvää henkeä, jähmetyt kun kehostasi kuuluu outo ääni. Uniset aivosi ratkovat pulman nopeasti ja rauhallisella taajuudella kuuluva värähtely osoittautuukin kuorsaavaksi naapuriksi. Hetken kuuntelet tätä sinfoniaa ja rentoudut sen tasaiseen rytmiin. Jälleen asennon muutos ja huomaat pohtivasi pitäisikö seinälle laittaa jotain akustoivaa… 

Niimpä niin.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä.