Reagoimattomuudella Muutos Näkökulmaan

Olette saattaneet myös törmätä somevaikuttajiin, jotka puhuvat reagoimattomuuden voimasta. Reagoimattomuus kuulostaa karulta. Se rinnastetaan usein tympeyteen. Sivuuttamiseen ja maton alle lakaisemiseen. Tässä aihepiirissä ei viitata kuitenkaan siihen. Yleensä termi liitetään positiivisen elämänkatsomuksen tavoitteluun. Ideana on vähentää raskaita, ahdistavia ja masentavia tunteita katkaisemalla niiden kulku. Kirjoitin itsekin aiheesta artikkelin jo aikaisemmin (voit lukea sen tästä). Tällä kertaa haluan paneutua aiheeseen toisesta näkökulmasta.

Tunnereaktion hallintaa

Kuten useimmilla, elämässä on toisinaan kuormittavia stressitekijöitä. Mielessäni on viime viikkoina pyörinyt tiukasti yksi tietty aihe. Tiedätte sen, rasittava aihe joka nousee mieleen aamulla ensimmäisten joukossa ja on siellä päivän viimeisenä. Asia itsessään on yleensä jollain tavalla aktiivinen ja olennainen. Tunnereaktio sen sijaan ei ole. Joten olen tietoisesti opetellut toteamaan stressireaktiolle, ettei tuo palvele tarkoitustaan. Sen sijaan, että reagoisin stressiin ja lähtisin lukemattomille ajatuspoluille, annan stressin olla. En hukkaa itse aihetta, hukkaan sen ikävän tunteen.

Tahtomalla paras

Kun tunnereaktio on laantunut, keskityn toviksi muuhun. Johonkin mukavaan joka lisää kiitollisuuden tunnettani. Kevyitä tunteita. Tässä mielentilassa voin tahtoessani päättää tehdä jotain kyseisen aiheen eteen. Jos en vielä tiedä miten asian ratkaisisin, luotan ratkaisun lyötymiseen ajallaan. Olenhan selvittänyt kaikki elämäni haasteet tähänkin mennessä.

Muutos näkyy ulospäin

Olen siis alkanut jalostamaan tätä tapaa myös sosiaalisessa kanssakäymisessä. Mitäpä muitakaan vaihtoehtoja jää jäljelle, kun olet itse muuttunut? Olet saattanut huomata, ettei aikaisemmat keskustelunaiheet enää maistu tai kaipaat kokonaan uudenlaisia harrastuksia tai muuta vastaavaa muutosta. Tästä huolimatta rakastamme ihmisiä ja yhteyksiä joita elämässämme on tähän saakka ollut. Heidän näkemyksensä tai toimintatapansa eivät välttämättä edisty samaan tahtiin kuin omamme. Tai ne saattavat kehittyä täysin eri suuntaan. Joten mitä voimme heille tarjota suoran (vasta)reaktion sijaan? Hetken reagoimattomuuden. Oman näkökulman muuttamisen heidän silmiinsä ja sen pohjalta toimiminen. 

Reaktioilla on yhtälailla valtaa kuin sanoillammekin. 

Kuten viime viikolla kirjoitin, on sanoissa taikaa, kuten on mielessämmekin. Meillä on kaikki valta valita mitä mielessämme ruokimme. Meillä on valta valita mihin kapasiteettimme laitamme. Tärkeintä on pysyä rehellisenä itselleen. Muista kuka olet ja millainen haluat olla. Kysy siis itseltäsi, Kuka sinä olet. Haluatko reagoida asiaa niin kuin reagoit, vai kaipaatko jotain muuta. Mitä kääntöpuolella on, jos vaihdat perspektiiviä? Millä tavalla saat itsesi kukoistamaan?

Ps. Olen saanut somessa yksityisiä kommentteja ja kysymyksiä. Kaikki ovat tervetulleita. Vastailen parhaani mukaan. Tarkoitukseni on haastaa ja on ihanaa kuulla, kuinka moni on ottanut kukoistus-haasteen vastaan. Kukoistetaan siis yhdessä 💖